Bon Jovi @ Olympiastadion

Koin pakolliseks tehdä tästä myös erillisen postauksen. Eilen oli 17.6 (obviously!) ja olin katsomassa siis Bon Jovia Helsingin Olympiastadionilla! En oo koskaan ollut mikään suuri Bon Jovi kuluttaja, oon kuunnellut korkeintaan satunnaisia kappaleita ja ehkä jotain muutamia biisejä popittanut sit pitkinä viikkojen jaksoina. Tässä sitä kuitenkin ollaan, keikasta toipuneena ja kyseiseen mieheen ihan rakastuneena ♥ (En olis koskaan uskonut tykästyväni 49-vuotiaaseen, mutta hei, maailma muuttuu. . . )

Keikalle lähdettiin kotoa ajamaan joskus kolmen aikoihin iltapäivällä. Matkalla tuli pysähdyttyä Toijalan ABC:llä, koska etupenkin asukeille tuli tajuton nälkä - syystä jota en tiedä. ABC:llä tavattiin myös aivan ihanan herttainen, liituraitapukuinen, ruskeasilmäinen herrasmies, jota sitten lähinnä tuijottelin siinä kassajonossa sydän läpättäen. Jutteli jopa meille, mutta koska piti mennä varaamaan pöytä kadotin ihanuuden simmuistani. Arvatkaa vain harmittiko? D:

Keikkapaikalla me kuitenkin oltiin jo viideltä ja mä vaan tyydyin kävelemään porukoiden perässä koko siirtymäriitin ajan. Turvatarkastuksessa tarkastajalle riitti, että sanoin "ei mulla mitään oo" ja pääsin sisälle. Vaikka, mun takin taskussa oliskin voinut olla kauhea läjä huumeita. En ymmärrä näitä järkkäreitä, en sit yhtään! Jos mulla olis ollu vaikka kranaatti... hurrur.
Meidän kolme tuntia ruhtinaallista odotusta koostui pekonisipseistä, city bloxxista, sampanjasta ja pullovedestä. Me istuttiin A-katsomossa katoksen alla, jonne ei onneks sade yltänyt.

Bon Jovi alotti keikan vähän etuajassa ja meno oli siis aivan mahtava, aivan loppuun saakka! En oo koskaan ollu sellasella keikalla ja en varmaan tuu olemaankaan! Se otti yleisönsä niin upeesti ja kaiken kukkuraks herra omistaa aivan syötävän hyvän lavakarisman.<3 Oisin vain voinu juosta sinne lavalle keinuttaan sen viereen ja haliin sitä.

Lopuks vielä mun ehdoton lempparibiisi ja keikan päättänyt kappale! Kauheinta oli ehkä poistua alueelta, olo oli kuin Heavy Rainin international stationilla. (Peliä pelaamattomat, pelatkaa heti!)

School's out

Heippahei täältä kesätöitä puurtavan lapsen tietokoneelta! Kaks viikkoa kesälomaa takana ja ihme kyllä, en oo vieläkään lomafiiliksissä ja kaikki tuntuu vaan tosi epärealistiselta tällä hetkellä. Lukion tulokset tuli toissapäivänä ja en vieläkään voi uskoa, että pääsin sisälle. Hain siis tosiaan kuvataidepainotteiselle linjalle, jonne pääsi hausta 36/+100 hakijaa. Kun näin mun nimen siinä listassa, en ees hymyillyt. Seisoin vain paikallani ja tuijotin, eikä mulle oo melkein koskaan käynyt sillain. Se kaikki mun positiivinen energia vaan katos hetkeks kaiken sen hämmennyksen tieltä, mikä oli sinänsä jopa pelottava tilanne - ainakin mun mielestäni.

Nyt kun mulle on isketty koulukirjojen listat käteen, koen olevani ihan eksyksissä. Mihin mun pitää mennä? Mitä mun pitää tehdä? Mitä kirjoja mä tarviin ekassa jaksossa? Oon vain yksinkertaisesti ihan hukassa. Jännitän ihan hulluna syksyä ja vasta eilen niinkun varmaan sisäistin sen, että mulla on jatko-opiskelupaikka. Pelkään vaan, että en tuu pärjäämään siellä koulussa - että oon jotenkin liian huono tai jotain.

Kuitenkin, lukioon päästiin seuraavanlaisella todistuksella.

Suomen kieli ......................... 9
Luova ilmaisu ........................ 9
Ruotsi, B1-kieli ..................... 9
Englanti, A1-kieli .................. 10
Matematiikka ........................ 8
Biologia ................................ 9
Maantieto ............................. 9
Fysiikka ................................ 9
Kemia ................................... 9
Yhteiskuntaoppi ...................... 9
Uskonto, ev.lut ....................... 9
Terveystieto .......................... 10
Musiikki ................................. 9
Kuvataide ............................. 10
Valinnainen kuvataide ............ 9
Kotitalous ............................. 10
Valinnainen kotitalous ............ 10
Tekninen työ ......................... 8
Liikunta ................................ 8
Saksa, A2-kieli ...................... 9

Lukuaineitten k.a: 9,1
Koko ka: 9,1

Dollfever

Parina viime päivänä mä taas epäilyttävästi eksyin pallonivelnukkeja myyville sivustoille in internetin uumenissa - ja arvatkaa kuka rakastui jälleen kerran? Okei, tää kerta oli niin paljon erilainen muihin aikaisempiin verrattuna. BJD:t on aina olleet mun salainen rakkauden kohde, mutta kun hintaluokat kulkee siellä 200 - 1200€ välissä, ei oikein välttämättä haluais iskee vähäisiä ropojaan niin kalliisiin nukkeihin.
... mutta sitten tuli tää poikkeusneiti johon aloin vakavasti säästämään rahaa.

Tämä neiti on Sarubia. Little monican Harmony-sarjaan kuuluva neiti. Hintaa hänellä on 390€ ja siis... ulkonäköä enemmän kuin tarpeeksi. Rakastuin Sarubiaan heti kun näin sen kuvat! Oon aina halunnut hyllyyni kaks BJD:tä, joista sitten mahdollisesti vääntäisin pariskunnan tarinan kanssa - mutta se riippuu nyt ihan siitä, uskallanko mä aloittaa nukkeilun. Intoa olis, mutta raha on sellanen seikka, joka mua epäilyttää. Mistä ihmeestä hartsilapset repii niiden rahat tähän touhuun? Oikeesti? Kertokaa, onko teil jotai kätköi?

Mikäkö näissä nukeissa kiehtoo? En mä vaan tiedä. Musta vaan tuntuu, että Sarubia alkoi ruokkia mun mielikuvitusta. Mun päässä pursuaa mitä ihanimpia tarinoita, joita haluaisin Sarun kanssa sitten valokuvailla. Voi apua, milloinkohan viimeks oon ollu näin pakkomielteinen johonkin...? Ostakaa mulle hartsiini -tabletteja. >3<

Koskenrannan konkarit + pics

Konkareiksi meitä ei kyllä voi millään mieltää, mutta Vappu tosiaan tuli ja meni. Toisin kuin monet muut meidän ikäiset, meidän kaveriporukka tyytyi lämpimään peittoon ja fantapulloon. Elämä on parasta huumetta, as said. Jokavuotisesta vappuilusta poiketen, uskalsin jopa hylätä ajatuksen vappupallosta - joka nyt on mun osallani ollut aina kauhean tärkeä ja oleellinen juttu. Kuitenkin sitä huomasi, ettei se pallo tuo sitä tunnelmaa vaan hyvä seura ja aurinko.


Minä & +6 kaveria vietettiin Vappumme teinien suosimassa ryyppäyspaikassa Koskenrannassa. Nähtiin pari teletappiakin!


Mitäkö muuta mun elämääni kuuluu? Huomasin, kuinka ärsyttävää on kun lempparibloggaajat ei päivitä blogejaan ja käsittänyt, että munkin pitäisi keskittyä enemmän Bloggerin työstämiseen kuin tumblr:iin. Jotenkin se vain on napannut mun sydämeni. Suoraan sanoen, häpesin eilen laiskuuttani kun katsoin merkintähistoriaa. Tosi surullisia lukuja siellä!

Anygays, vapputunnelmista kuitenkin oli inhottavaa pudota karuun todellisuuteen, joka huokailee perjantaina olevia pääsykokeita ja sotkuisen huoneen siivoamista. Oikeasti, antaisin mitä vain jos voisin käpertyä kilpikonnaks muutaman päivän ajaksi! Siis... se olis kunnon köllimisloma! Kuvataiteen lopputyökin tuntuu tuovan kauheita paineita. Vastakohtien luulis aiheena olevan helppo, mutta se on kaikkea muuta. Mulla on neljä päivää aikaa, aaargh!!

Päivitän teille vinkeitä pääsykoemeininkejä sitten perjantaina, kunhan vapaudun nuorisotalolta ja töistä! Klara vappen teille kaikille vielä näin myöhään! ♥
( Kuvat on btw kavereitten ja meikäpojan kuvaussessiolta pari viikkoa sitten. Eivät siis oikeasti liity mitenkään Vappuun, mutta kuvaavat tunnelmaa YLLÄTTÄVÄN HYVIN! )

Downloadin' summer, 89%

Kesä tulee! Siis vaikee uskoa, mutta se oikeasti tulee. On ihanaa kun voi kaivaa mopoauton autotallista ja pärrää kouluun auringossa. Nahkarotsi esiin, aurinkopokat nenälle ja sit vaan talla pohjaan! Täällä oli aivan ihana ilma viikonloppuna ja edelleen jatkuu, tosin vähän tuulista on. Päädyin koiran kanssa takapihalle valokuvaamaan kiinnostavia juttusia ja no, loput voittekin arvata. Sainpahan mäkin ulkoilua vähän vaihteeksi - saan sitä ihan liian harvoin! Nytkin pitäis olla lenkillä ja meikä vaan päivittelee blogia. Anteeksi kehoni kun en kohtele sinua ansaitsemallasi kunnioituksella! D:


En oo koskaan oikein pitänyt keväästä, mutta oon jotenkin yrittänyt asennoitua siihen. En oo kärsinyt kevätflunssasta ja atooppinen ihokin kiittää ansaitusta auringosta. Olo ei kuitenkaan oo aurinkoinen, en tiedä mistä johtuu. Odotan vaan kauhulla koulujen päättymistä. Lukiolaisen elämä tuntuu ihan liian kaukaselta ajatukselta. En taida olla siihen vielä henkisesti ihan valmis!

Mut siis, aurinkoinen viikonloppu taittui @henna's place. Me juhlittiin Dejan 16-vuotis synttäreitä, joka siis viimein siirty tähän meidän sakkolihattomien iloseen kirjoon! Hyvä Deja! Lueskeltiin horoskooppeja ja onnistuin niistä kiinnostuneena kuluttamaan elämästäni ainakin puol tuntia yhden horoskooppikirjan analyysiin. Luin kaikki kahdeksan sivua ja hui että, ne osuu peltottavan usei oikeaan. Mahdankohan mä olla vain paradoksi? Yleensähän ihminen itse toteuttaa ne ennustukset, mut hei, elämä on jännää kun uskoo asioihin!

Tässä postauksessa nyt saatte vähän osviittaa siitä, mitä tuli kuvattua meidän rannassa. Ajatelkaa miten makeita kuvia 10m x 10m säteellä oikein voi saada ? Ei ihan huonoja mun mielestäni ja valotuskin on kaikissa oikein onnistunut.

Huomenna olis matikan valtakunnallinen koe, johon en oo päntännyt yhtään. Kirja on vaan maannut tuolla laatikon pohjalla ja odottaa, että avaan sen. Musta tuntuu, että en jaksa. Jos osaan laskea 2+2 = 4 (5) niin eiköhän se riitä. Oon kavereita koettanut psyykata lukemaan, vaikken itsekään raaski. (nimim. paras painostaja pallon päällä =PPPP) !!

tiijukka.tumblr.com - Pikapäivityksiä
formspring.me/tiijukka - Kysy mitä vain
yenki- / irc - galleriasta nappaa!

Kiitän ja kuittaan, perjantaita odotellessa ja pääsiäismunia syödessä! Noms!

Not so beautiful, dirty neither rich

Ajattelin teidän antaa fiilistellä Palefacen tahtiin, jotenkin sellainen olo :----))

Mun tähän päivään liittyy niin paljon numeroita, monessa eri suhteessa ja liiankin monella tavalla. Tänään oli yhdeksäsluokkalaisten taloustietokilpailu -johon siis en olisi alunperin edes halunnut mennä mukaan. Tähtäimessä olis kuitenkin myös se yhdeksäinen yhteiskuntaopista, joten oli vähän niinkuin pakko (kiitos ihana opettajamme, joka otat pisteen pois kirjoitusvirheestäkin ♥) Kun sitten sainkin sen paperin siihen naamani eteen huomasin positiivisesti, että osasinkin täytellä koko paperin melko hyvin. Pänttäsin tosin ihan kiitettävästi, joten sehän nyt oli vain positiivinen juttu. Oon aina kokenut olevani tosi huono monessakin reaalissa, sillä perustan kaiken oppimani kuultuun ja muistiin - harvemmin luen kokeisiin, sillä tiedän, etten siitä mitenkään hyödy; tällä kertaa kuitenkin sain sellaset kunnon aivokarkit ja hei, elämä on parasta huumetta.

Rupesin miettimään omia arvojani ja mietin ihan vakavissani, että mitä maailma ja tää elämä merkitsee mulle, että onko se sitä ikuista aivokarkkia. Just kun onnistuin ajattelemaan, että jes, mun ei tarvitse käyttää rahaa tänään (oon siinä meinaan ekstrahuono), niin eikös äiti raahannut mut kaupoille tuhlaamaan lahjakorteilla. Välillä tuntui, että se tuhlaus kiinnosti enemmän vanhempia kuin mua itteäni. Tottakai, maailmaan maahtuu monenlaisia ihmisiä ja jokanen tekee elämällään mitä lystää. Mä kuitenkin haluaisin, että mun elämäni pyöris muidenkin kuin numeroitten ympärillä. Ei mitään talouslukuja, arvosanoja, vaakaa tai rahan määrää. Onnistuuko sellainen iloisuus enää ollenkaan? Lapset osaavat olla iloisia ilman rahaa, mutta nykyään tuntuu, että ihmiset yrittää ostaa onnellisuutta. Ihmisiä lahjotaan, ties montaako meidän opettajaa kehutaan päivittäin vain sen käytösnumeron nostamisen perässä ja ylipäätään - mielistellään.

Mikä on avain onneen? TET-paikan seinällä oli leipomisohjeet siihen, mutta en oikein saanut niistä selvää. Eikös se ole jokaiselle sellainen oma pikku juttu, joka tulee pienistä arjen asioista? Ei rahasta. Itsekin satuin meinaan hymyilemään, kun lukijamittari rapsahti kuuteen. . . ♥

Himosport

Himokselle bussi lähti tänään kello 7.45 ja seuraa mulle pitivät Paula & Heli. Koulun kanssa laskettelu on aina kivaa, vaikka nyt ei vedäkään oikein vertoja Leville ja sen upeille maisemille. Matkassa meitä oppilaita oli kolme bussillista, me tietenkin siinä viimeisenä lähtevässä - koska vastuulliset yhdeksäsluokkalaiset ei haltsaa menoa ja meininkiä kauheen hyvin. Aina joku on myöhässä.


Anyways, vaikka aikaa kului about pari tuntia kahviossakin tuli tottakai laskettua. 1 lautailija + 2 sukseilijaa vahvuisella porukalla. Harvinaista sinänsä, mutta tuttua puuhaa jo Levin huipulta. Ollaan opittu viimein käyttämään hissiäkin oikein, taputuksia ja hurraata meille: KIITOS! ♥

Puhuttiin muunmuassa maailmanpolitiikasta... :D
M: "Onko Gadaffi unelmies mies?"
H: "En naisi."

Yleisesti myös lähettelimme kummallisia tekstiviestejä bussista, riehuimme hisseissä ja syljimme hissitolppiin. Ollaan naisellisia ja kypsiä niin...! Mukaan mahtui myös kummallista flirttiä virolaisten miesten kanssa, Mufasan ilmestyminen meille pilvessä, lieviä aivotärähdyksiä ja ylisuolaisia ranskalaisia. Kaikki oli siis harmoniassa keskenään - koska uudestaan? ^^