Uskalsin vielä kerran napata itseäni niskasta kiinni, vaikka tulevaisuudessa se tuleekin ihan varmasti olemaan arvilla näiden pakonomaisten blogien perustamisten takia. Ajattelin, että mitäpä jos antaisin itselleni vielä kerran tilaisuuden ja antaisin röllipilville mahdollisuuden. Saattaahan tää tuntua mun blogeja aiemmin lukeneille melko hassultakin, mutta yritänpähän nyt vielä. Älkää repikö pelihousujanne, lopetan jos näyttää aivan epätoivoiselta
Blogi-innostukseni aloittanutta naista, 568A:ta lainaten "jos odotatte tekstillisesti sielukasta ja sisältörikasta blogia, olette väärässä paikassa", toki mä yritän tuoda tähän sellaisen oman pikku ripaukseni ja kertoa päivistäni kuin ne olisi viimeisiä. Elän carpe diem taktiikalla, kuten mun tuntevat saattavatkin jo tietää. Juttuja tulee aloitettua liian helposti, mutta ne jäävät usein jalkoihin tai muuten vain selän taakse sinne sokeaan nurkkaan virumaan.
Joten, mikäs tässä kokeillessa. En mä arvatenkaan mitään menetäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti